Yksi valokuvaaja kuvaa luontoa ja laivoja, toinen perhettään. Kolmas pyrkii olemaan käyttämättä salamaa ja ei halua poseerata kuvissa. Valokuvaus kuuluu Suomen suosituimpiin harrastuksiin ja ihmiset ovat kiinnostuneita kuvaamaan eri asioita, mutta valokuvaus on joillekin myös tapa elättää itsensä. Valokuvaamisen suosiota ylläpitää jatkuvasti kehittyvät älypuhelimet ja koko ajan halvemmiksi tulevat kamerat sekä kasvava yhteiskunnan digitalisoituminen. Mutta onko ammattivalokuvaajan elämä pelkkää hohtoa ja loistetta?

Tänä päivänä valokuva-alaa voi opiskella erilaisissa opistoissa, ammattikorkeakouluista yliopistoihin, joten mahdollisuudet ammattivalokuvaajaksi tulemiselle ei ole ikinä olleet yhtä hyvät kuin tänä päivänä. Erilaisissa opistoissa valokuvaamisen tutkinnon suorittaminen kestää usein vuoden ja ammattikorkeakouluissa noin 3 ja puoli vuotta.

Valokuvaajat löytävät töitä muun muassa sanoma- ja aikakauslehdistä sekä erilaisista yritysjulkaisuista. Tänä päivänä valokuvaajia työllistävät myös erilaiset sisustusyritykset. Tämä johtuu siitä, että erilaiset julisteet ja valokuvataideteokset ovat lyöneet itsensä läpi sisustusmarkkinoilla.

Valokuvaajia työllistävät paljon myös koulut ja hääparit. Kuvaajia palkataan myös kohtalaisen paljon viranomaisten ja erilaisten laitosten toimesta esimerkiksi poliisi- ja museokuvaukseen.

Mutta valitettavasti valokuvaajia valmistuu paljon enemmän kuin työpaikkoja on tarjolla. Työmarkkinat media-alalla ovat muutenkin käymässä läpi suurta rakenteellista muutosta. Itsensä työllistäminen ja erilainen freelancaus-toiminta on yleistynyt vuosi vuodelta ja tämän seurauksena yli puolet valokuvaajista ovatkin yrittäjiä tänä päivänä. Tämä tilanne on johtanut joidenkin valokuvaajien kohdalla siihen, että sopimuksien alaisina työskentelevät valokuvaajat ovat tulleet alipalkatuiksi ja alityöllistetyiksi. Vaikka kuvaaminen olisikin ihmisen suuri intohimo, voi ammattivalokuvaajan työelämä olla pahimmillaan ja ikävä kyllä melko yleisesti raastavaa ja kiittämätöntä työtä.